Hyytävää kauhua vanhan urbaanilegendan pohjalta

Muistan joskus nähneeni jonkin kirjakaupan mainoksessa Kuokkamummon, maininnan kauhusta ja siitä, että Kuokkamummo tappaa lapsia. Naurahdin: “Onpa naurettava idea! Jotain nuorisokauhua korkeintaan!”

Viime vuonna luin Hautalan Pimeän arkkitehdin, josta pidin kovasti. Tästä rohkaistuneena päätin ottaa Kuokkamummon lukulistalle. Aluksi koetin äänikirjaa, mutta kun se ei ottanut oikein luonnistuakseen, päätin kokeilla vielä fyysistä kirjaa. Hyvä niin, sillä alkuperäistä asennettani vastaan sainkin varsin loistavan kauhukirjakokemuksen.

Kirja kietoutuu Kuokkamummo-legendan ympärille, jota nuoret ovat Vaasassa vuosikymmenten ajan kertoneet toisilleen. Kirja lähtee liikkeelle legendan ja Kuokkamummon esittelystä. Oleellinen osa legendaa on, ettei siitä saisi kertoa ulkopuolisille. Maahanmuuttajatyttö Sagal kuitenkin taltioi tarinatuokion erään poliisina esiintyneen naisen käskystä, ja toimittaa tallenteen naiselle. Toimintansa seurauksena Sagal katoaa. Tästä alkaa tapahtumien vyyhdin purku, jossa yhteen kietoutuu Patteriniementien menneisyys ja nykyisyys ja keskiössä on autiohuvila ja sitä asuttava Kuokkamummo.

Marko Hautala on onnistunut luomaan kirjaan kaikkialla leijailevan ahdistuksen ilmapiirin. Kirja pitää lukijan hyytävässä otteessaan, eikä päästä otteestaan, korkeintaan hieman höllentää otettaan, kunnes taas puristaa koko voimallaan. Pimeän arkkitehdistä olen kuullut, että olisi Hautalan paras, mutta kyllä tämä haastaa todella hyvin kyseisen kirjan siihen luodulla tunnelmalla.